Tänään ei tee mieli valittaa. Viikonloppu on siis ollut onnistunut. Yksinoloonkin voi tottua. Ainakin lyhyeksi aikaväliksi, kuten viikonlopuksi.

Eilen oli sateinen ja tuulinen päivä, eli kun meni ostoksille niin kastui. Kun sitten raahasin uutta euron arvoista eteisen mattoani sateessa ja tuulessa kahvilaan, olin enemmän kuin iloinen siellä saamastani palvelusta. Sai itse valita minkä kuudesta voisilmäpullasta halusi (luksusta!) sekä vielä erikseen tultiin pöytään kertomaan että santsikuppi kuuluu hintaan. Kyllä sydäntä lämmitti muukin kuin se kahvi. Ja kun bussikuski toivotti vielä hyvää viikonloppua ei ollut riemullani rajoja. Kaikki tämä samana päivänä tässä kaupungissa, jossa huono palvelu on enemmän kuin itsestäänselvyys. Tai ainakin töykeys asiakkaille on. Niin ja voi tästä senkin johtopäätöksen vetää että ei paljoa vaadita ihmisen päivän pelastamiseen. Ainakaan minun.

Toinen huomionarvoinen asia on että joskus yritykseni olla ekologisempi tekee elämästäni monimutkaisempaa. Tai sitten jännittävämpää. Tällä kertaa jännitystä (kirjoitin ensin että kännitystä, huoh.) päivään toi ruokakaupan paperikassi, joka tuulessa ja tuiskussa pysyi kasassa kotiin asti rukouksen ja tahdon voimalla. Ihmiset: pelastakaa maailma, mutta sateisena päivänä ostakaa muovikassi, käyttäkää sitä sitten vaikka seuraavat 20 vuotta kauppakassina tai askarrelkaa siitä satulasuojus. Onhan sekin ympäristöhaitta kun kauppatavarat leviävät maahan ja hermo palaa, ympäristöhän siinä kärsii kun sitten kadulla tai rappukäytävässä hajoilee kauppakassin lisäksi hermoheikko ihminen.