Tänään taas valittelin ja urputin kuinka tuntuu typerältä vain kuluttaa päiviänsä. Koulu loppui kahdeltatoista eikä sen jälkeen olekaan koko päivälle mitään varattuna. Paitsi läksyjä, siivousta ja töitä, jiihaa mikä innostuksen ja motivaation aalto pyyhkäiseekään ylitseni.

Sitten sainkin nämä kauniit korut yllätykseksi. Kameraa lainasin kaverille joka meni ulkomaille ja tullessaan takaisin palautti kameran ja samalla myös nämä. Toivat minulle hyvän mielen. Eikä vaan materialistisesti, vaan ihan ajatuksen tasollakin. Kiitos Tiina.

Sitten kirjastosta poistuessani törmäsinkin Jennaan, jonka kanssa olen muutamaan otteeseen jutellut seurakunnassa. Ja oli niin kiva jäädä suusta kiinni, oli mukava, joskin hitusen kylmä siinä pihalla, juttutuokio. Ja juuri sinä päivänä kun minä urputan ja valitan että kun on näin ja noin ja ei tunne ketään ja asuukin tuolla (eli täällä) korvessa ja vali vali vali. :)

Ehkä elämä ei olekaan niin kaameaa after all. Heh.