Päätä särkee.                                                                                                                                   Niin etten pysty ajattelemaan.         

Että se siitä sitten. Pakkaamaan ja nukkumaan. Aamulla töihin kuudeksi ja kahdeksalta junaan kohti Hankoa. Yhdeltätoista Hangossa, toivottavasti silloin ei särje päätä ja pystyy ajattelemaan. Luultavasti väsyttää.

Päätöksien tekeminen on nykyään vaikeaa, jos se on koskaan helppoa ollutkaan. Ei koskaan tiedä mikä olisi parasta, ketä uskoa ja kuunnella, luottaako omaan itseensä vai heijastaa muista. Kumpaakin vissiin, mutta joo. Miten. Loputon sisäänrakennettu ihmisten miellyttämisen halu voi muokata ihmisestä sisäisestikin ruman, vaikka luulisi päinvastoin. Mistä tulee aito hyvyys ja välittäminen, huomioonottaminen, jos joka asiassa pitää toista miellyttää. On se sitten työnantaja tai vakuutusmyyjä. Tai kuka tahansa, vaikka perheenjäsen. Vaikka voihan sitä huomiota jakaa vakuutusmyyjillekin.

 Mikäs siinä.