Näin tänään elämäni ensimmäisen drag queenin livenä ja brrrrrrrr, ei tuntunut hyvältä. (Oi suvaitsevaisuuden airueet, älkää minua nylkekö.) Vaikka kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa kaikesta huolimatta tai juuri siitä johtuen ja vaikka drag queen-touhu olisikin vain taidetta ja viihdettä, niin silti en ymmärrä en. Hyvin se poika lauloi ja sääretkin oli vallan hyvässä kunnossa (ihan kuin se oikeuttaisi mitään) , mutta se meikki ja se katse sieltä meikin takaa. Oletko oikeasti onnellinen?

En siis ollut missään drag-showssa varta vasten tiirailemassa, vaan sattuipa niin että olin töissä. Eli siivoamassa kaupunkimme kulttuurillisen toiminnan niin siellä sitten takahuoneessa ihmiset valmistautuivat tulevaan iltaan ja ohjelmaansa. Armas kollegani kuiski että: tule katsomaan, että onpa pojalla hyvät sääret. Pojalla, nii-in. Kauniisti se lauloi, paitsi sitten kun tuli biisi: Fever. Eeeeeeeiiiiii. Tulipahan vessat putsattua ennätysajassa: pakooooon.

Mutta muuten oli vallan onnistunut ja mukavakin päivä tänään. Edessä on mukavan koulukeskeinen kevät, tenttejä on ja työharjoittelua. Onneksi on siinä välissä (luku)loma, jolloin on kaverini häät ja Historymaker-tapahtuma Jyväskylässä, jep jep. Kaverin häistä puheenollen: huomenna alkaa kahden viikon tehoherkkulakkopaastokidutus, että voi sitten suht hyvällä mielellä astella häävieraiden eteen laulamaan. Että edes näyttäisi siedettävältä, niin kukaan ei huomaisikaan kuinka laulu menee, harjoitteluun ei ole ollut hirveästi aikaa meillä, heh. Mutta toisaalta, ei se ole minun juhlani ja kunhan itse pääpari on onnellinen, niin taidan olla minäkin.

Herkkulakkoahan se ei kyllä estä ;)