Jos saisin päättää, ottaisin sellaiset aivot (ja sydämen) että saisin kontrolloitua niitä itse, vaikkapa mukana kuljetettavalla kaukosäätimellä, päässäni kiinni olevilla nappuloilla tai ihan vain ajatuksen tasolla, kunhan saisin kontrollin omiin käsiini.

Tiedän että ihmiset ovat erilaisia ja että eri ihmiset ajattelevat, tuntevat, tulkitsevat, näkevät ja kokevat asiat niin monella eri tavalla. Minä kuulun ikuisiin vainoharhaisiin analyyttisiin ajattelijoihin. Varsinkin jos tilanne koskee miespuolista henkilöä. Silloin vainoharhaisuuteni oikein puhkeaa kukkaan. Oi onnea, oi iloa.

Sanotaanpa vaikka näin että on joku mielenkiintoinen henkilö, joka on mielenkiintoinen hyvin mielenkiintoisesti. Vaikka ei edes ajattele mitään vakavaa, saatika tunne henkilöä, on se silti hyvin mielenkiintoista. Selvä? Sitten on joku joka tuntee tuon henkilön myös ja tietää henkilön mielenkiintoisuuden tason jonkun toisen elämässä, niin vainoharhojen sinfonia voi alkaa. Mitäs jos se sanoi jotain sille? Ei kai se vaan sanonut että olen kiinnostunut? Nauraakohan ne selkäni takana makeasti, kun yritän käyttäytyä niin kuin henkilö ei olisi ollenkaan kiinnostava (ja sehän näillä hermoilla ja taidoilla onnistuu hyvin.)?

Kaiken tämän ajattelun ja spekuloinnin ansiosta päädyn seuraavaan käyttäytymismalliin:

-vältän katsekontaktia ja jos sellaista tulee pakollisten keskustelujen aikana, yritän näyttää välinpitämättömältä, mikä sinänsä on varmasti omiaan kertomaan kiinnostuksestani (juttuhan piilee siinä etten ikinä kuuna kullan valkeana halua toisen ihmisen tietävän että ajattelen hänen olevan edes mielenkiintoinen.)

-puhun hermostuneesti ja agressiivisesti (en huuda kuitenkaan, agressio ei ole aina kovaäänisyyttä.)

-päädyn vaikuttamaan töykeältä, hermostuneelta, ylpeältä ja välinpitämättömältä

Vieläkö ihmettelet miksi en seurustele?

Ehkä sekin kertoo jotain että minulla on aikaa ajatella asiaa näin paljon ja analysoida se näin puhki. Tai no, ehkä tämä on vasta alkua. Siksi haluaisin kontrolloida itseäni niin että kun nämä ajatukset iskevät päähäni, pystyisin pyyhkimään ne pois, olemaan oma itseni, olemaan välittämättä siitä mitä joku ehkä saattoi sanoa (luultavammin ei kuitenkaan), jättämään ihmisille heidän oman vastuunsa omista ajatuksistaan ja tunteistaan ja mikä tärkeintä: uskaltamaan, vaikka joutuisinkin häpeämään.

Että ehkä sitten joskus.