On aika myöhä jo, mutta kun ei ihan hirveesti nukuttanut. Ja Frendejä tuli katottua muutama jakso putkeen. Huomenna äiti ja sisko tulee!!

Kouluhommat suht mallillaan. Harjottelupaikka pitäs soitella. Autokoulun kakkosvaihe tehä ennen ku menee kortti vanhaks. Sit ois muitakin juttuja järjesteltävänä, mutta mitäpä tuosta, jotenkin on ihan hyvä pohjavire tähän kaikkeen tulevaan kumminkin. Vaikka onkin vähän pohtivalla mielellä... Mutta sikspä on hyvä että tulee perhettä kylään, tulee muuta miettimistä kuin joku...joku. Tai jokin. En tiedä.

Pointtihan on se että elämä täällä alkaa tuntua omalta, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ei, minulla ei ole suuria tunteita asuinkaupunkiani kohtaan kylläkään. Eikä mitään sellaista että kun täällä nyt on  niiiiiin ihanaa ja kaunista ja... Vaan että pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään että elää omaa elämäänsä, rakentaa sitä, on tyytyväinen siihen tai sitten ei. Totta kai samalla perheen merkitys on muuttunut. Ovat tulleet tärkeämmäksi kuin muina aikaisempina vuosina. Ja rohkenen väittää että sekin liittyy tähän itsenäistymiseen... hrrrr, mikä sana. Tuota käytetään kapinoivista 14-vuotiaista. Mutta silti.

Tällä viikolla näin ensimmäisen kerran untakin joka sijoittui tähän elinympäristööni. Ja eikös se ole kotiutumisen merkki? Ainakin jonkun lehtijutun tms. mukaan on :)